Merellä
Laivan kannelle ropisi suuria sadepisaroita ja salamat välähtelivät taivaalla. Sisällä laivassa laulettiin paljon onnea kahdeksan vuotta täyttäneelle tytölle. Juuri, kun tyttö oli puhaltamassa kynttilöitä, laivaan osui suuri aalto ja se keikahti. Kakku kaatui pahvisten lautasten päälle, jotka syttyivät nopeasti palamaan. Tuli levisi puisiin pöytiin ja niistä huoneen seiniin, ja pian palo oli muuttunut hallitsemattomaksi liekkimereksi. Hätääntyneet ihmiset juoksivat kiljuen kannelle, jossa laivan miehistö laski pelastusveneitä veteen. Suurin osa matkustajista pääsi turvallisesti täyteen pakattuihin veneisiin, mutta muutama epäonninen ei mahtunut mukaan ja he joutuivat hyppäämään jääkylmään veteen.
Hetken aikaa veneet kelluivat myrskyn keskellä, mutta heti sen laannuttua ne suuntasivat kohti kaukana horisontissa näkyvää saarta. Veneet rantautuivat saarelle ja ihmiset juoksivat nopeasti maihin. He hyppivät ilosta, koska he olivat vihdoinkin päässeet turvaan. Laivan kapteenikin oli selviytynyt ja hän lähti johtamaan suurta ihmisjoukkoa rantaa pitkin eteenpäin. Yhtäkkiä joukon keskeltä alkoi kuulua itkua, kun pieni poika kompastui. Hän ei kuitenkaan ollut kompastunut kiveen vaan tekohampaisiin! Se tarkoitti, että saarella täytyi olla elämää.
Kaksi päivää joukko etsi merkkejä muista ihmisistä, kunnes he vihdoin löysivät vanhan mummon, joka johdatti heidän kylään. Mummo ohjasi porukan suureen tyhjään taloon, johon he muuttivat asumaan. Kylä otti uudet asukkaat hyvin vastaan, ja he elivät saarella onnellista elämää.
Sen pituinen se.
Olipas tosi jännä ja mielenkiintoinen kertomus! Onneksi kaikille kävi lopuksi hyvin.
Niin minustakin! Kädentaidot ryhmän käsialaa.